Laivanupotus on kahden pelaajan viihdyttävä arvauspeli, jossa tavoitteena on pelin nimen mukaisesti upottaa vastustajan laivasto yksi alus kerrallaan.
Myös nimillä laivastopeli, merisotapeli ja shippaus tunnettu laivanupotus on harvinaislaatuisen joustavaa ja moneen tilanteeseen sopivaa ajanvietettä, sillä pelivälineiksi riittävät kynä ja paperi. Huippusuositusta laivanupotuspelistä on kuitenkin olemassa myös lukemattomia erilaisia lautapeli- ja tietokonepeliversioita, jotka tuovat yksinkertaiseen peliin omat mausteensa.
Jos laivanupotus on kaikkien aikojen suosikkipelisi tai haluat vain oppia pelaamaan tätä simppelin jännittävää kaksinpeliä, jatka lukemista!
Esittelemme myös laivanupotuspelin historiaa ja mielenkiintoisia faktoja sekä pureudumme polttavaan kysymykseen siitä, voiko laivanupotuksessa voittaa helpommin jotakin tiettyä pelistrategiaa hyödyntämällä.
Löydä laivanupotus peli tästä!
Perinteinen laivanupotus – säännöt, ohjeet ja pelaaminen
Tavallisesti laivanupotusta pelataan ainoastaan kynän ja paperin avulla, joten se sopii loistavasti viihteeksi myös sellaisiin tilanteisiin, jossa kummempaa välineistöä ei ole saatavilla.
Helpoiten pelaaminen onnistuu, jos käsillä on ruutupaperia, mutta tarvittavat ruudukot voi hyvin piirtää myös tavalliselle tyhjälle paperille. Näin simppeli mutta viihdyttävä laivanupotus etenee vaihe vaiheelta.
VAIHE 1: ALKUVALMISTELUT
Laivanupotus on kahden hengen peli, jonka pelaamiseen tarvitaan yhteensä neljä samankokoista ruudukkoa – kaksi kummallekin pelaajalle.
Ruudukot ovat yleensä neliön muotoisia ja koostuvat kymmenestä pienestä ruudusta pystysuoraan ja kymmenestä vaakasuoraan. Vaakariviin merkitään kirjaimet A–J aakkosjärjestyksessä ja pystyriviin puolestaan numerot 1–10. Näin jokaiselle yksittäiselle ruudulle syntyy oma, kirjaimesta ja numerosta muodostuva tunnisteensa.
Toinen pelaajan ruudukoista on hänen omaa laivastoaan varten ja toinen puolestaan vastustajan laivojen merkitsemistä varten.
Lopullisena tavoitteena on siis saada vastustajan laivastoa kuvaavaan taulukkoon näkyviin kaikki tämän laivat oikeat kohdat arvaamalla. Se pelaajista, joka onnistuu tässä ensin, voittaa pelin.
Laivanupotuksen alkuvalmisteluihin ei juuri tarvitse käyttää aikaa, jos käytössä on ruutupaperia: tällöin laivanupotusruudukot syntyvät helposti rajaamalla kaksi 10×10-kokoista aluetta kummallekin pelaajalle.
Tavallisella piirustuspaperilla pelatessa vaivannäköä vaaditaan himpun verran enemmän, sillä ruudukot on piirrettävä itse. Viivoitin tai vakaa käsi auttavat prosessissa ja varmistavat, ettei jäljestä tule suttuista tai epäselvää – ruudukolla, jossa viivat menevät miten sattuu, on ikävä pelata.
VAIHE 2: LAIVOJEN ASETTELU
Ennen kuin itse laivanupotus voi alkaa, on kummankin pelaajan tietysti asetettava omat laivansa peliruudukolleen.
Tästä vaiheesta eteenpäin on tärkeää, ettei kumpikaan pelaaja vilauta omaa ruudukkoaan vastustajalle.
Jos pelaajan kaksi ruudukkoa ovat vieretysten, on omat laivat perinteisesti tapana sijoittaa oikeanpuoleiseen ruudukkoon. Tällä ei kuitenkaan ole laivanupotuspelin kulun kannalta merkitystä, joten kukin pelaaja voi toimia kuten parhaaksi näkee. Tärkeintä on sekä sijoittelu- että pelivaiheessa pitää taukoamatta mielessä, kumpi ruudukko ajaa kumpaa virkaa.
Ennen itse taistelun alkamista kumpikin pelaaja sijoittaa omien laivojensa ruudukkoon seuraavat laivat:
- 1 kpl lentotukialuksia, koko 5 ruutua
- 1 kpl taistelulaivoja, koko 4 ruutua
- 2 kpl risteilijöitä, koko 3 ruutua
- 1 kpl hävittäjiä, koko 2 ruutua
- 1 kpl sukellusveneitä, koko 1 ruutu
Tällainen laivasto on kaikkein perinteisin kokonaisuus.
Pelaajat voivat halutessaan vapaasti sopia myös muunlaisista ratkaisuista. Toinen hyvin tavanomainen laivasto koostuu seuraavista laivoista:
- 1 kpl lentotukialuksia, koko 4 ruutua
- 2 kpl risteilijöitä, koko 3 ruutua
- 3 kpl hävittäjiä, koko 2 ruutua
- 4 kpl sukellusveneitä, koko 1 ruutu
Ensimmäisessä vaihtoehdossa käytettäviä ruutuja on yhteensä 18 ja toisessa puolestaan 20.
Jos pelaajat sopivat toisenlaisesta laivakokoonpanosta, kannattaa ruutuja käyttää osapuilleen saman verran, jotta laivanupotus pysyisi mielekkäänä eikä kävisi tylsäksi joko turhan usein tai harvoin kohdille osuvien osumien vuoksi.
Mikään ei tietysti estä pelaamasta tavanomaista 10×10-kokoista ruudukkoa suuremmalla ruudukolla, jolloin laivastoon yhteensä käytettävien ruutujen määräkin voi hyvin olla huomattavasti suurempi ilman vaaraa liian helpoksi muuttuvasta pelistä.
Laivanupotus on mainio peli juuri siksi, että pelaajat voivat vaivatta muokata sitä juuri mieleisekseen. Suurella ruudukolla pelattuna laivanupotus kestää pidempään ja takaa innokkaille laivanupottajille viihdettä hyväksi aikaa.
Laivoja sijoitellessa on syytä muistaa, etteivät ne perinteisten sääntöjen mukaan saa koskettaa toisiaan kuin kulmittain. Laivat eivät myöskään voi olla ruudukolla vinottain.
Astetta tiukemmat säännöt kieltävät myös kulmakosketuksen, kun taas lepsummissa versioissa kosketusrajoituksia ei ole lainkaan. Yksityiskohdat ovat jälleen kerran pelaajien itse päätettävissä – tärkeintä on, että kaikesta on sovittu etukäteen ja pelaajat ovat sääntöjen suhteen samalla sivulla.
VAIHE 3: TAISTELU VOI ALKAA
Kun pelaajat ovat sijoitelleet omat laivansa paikoilleen, on aika aloittaa itse laivanupotus.
Tässä vaiheessa toinen pelaajan kahdesta ruudukosta on siis täysin tyhjä ja toisessa puolestaan näkyvät omat laivat.
Edelleen on ensiarvoisen tärkeää, etteivät pelaajat näe toistensa ruudukoita – pitäkää siis huoli siitä, että vältätte laivastojenne vilauttelun puolin ja toisin.
Pelaajat voivat sopia keskenään, kumpi saa aloittaa ampumisen. Aloittaja voidaan myös arpoa vaikkapa pitkää tikkua vetämällä tai noppaa heittämällä, tai valinta voidaan tehdä esimerkiksi sen mukaan, kumpi pelaajista on nuorempi. Tähän ei tiettävästi ole olemassa mitään virallista sääntöä.
Pelin avaava pelaaja ilmoittaa vastustajalleen sen ruudun koordinaatit, johon haluaa ampua ensimmäisen ammuksensa – siis vaikkapa B-6. Vastapuolen pelaaja tarkistaa omasta ruudukostaan, onko hänellä tässä kyseisessä kohdassa laiva ja ilmoittaa, osuiko ammus. Osumasta saa aina lisävuoron.
Alkuun laivanupotus on pakostikin silkkaa hakuammuntaa, mutta osuman saatuaan pelaajan kannattaa tietysti alkaa haravoida viereisiä ruutuja selvittääkseen, miten päin laiva on ruudukkoon aseteltu. Kun vastustaja on osunut laivan jokaiseen ruutuun ammuksillaan, pelaaja ilmoittaa laivan uponneen.
Ampumisvuorossa oleva pelaaja merkitsee vasemmanpuoleiseen ruudukkoonsa ne kohdat, joihin hän on ampunut.
Jos ammus osuu laivaan, merkitään ruudukkoon tavallisesti rasti. Ohi menneestä ammuksesta puolestaan on tapana merkitä ympyrä. Tässäkin voi kukin pelaaja luonnollisesti käyttää sopivalta tuntuvaa merkitsemistapaa, kunhan ei mene kesken laivanupotuksen pelaamisen sekaisin siitä, mikä merkki tarkoitti mitäkin.
Vastustajan pommitukset – ainakin onnistuneet sellaiset – kannattaa aina merkitä omaa laivastoa kuvaavaan ruudukkoon, niin pelin kulusta ja omasta tilanteesta on helppo pysyä kärryillä.
Yhdestä ruudusta koostuvat sukellusveneet uppoavat kertaheitolla, jolloin hyökkäyksen kohteena oleva pelaaja ilmoittaa uppoamisesta saman tien. Osumista voi väärinkäsitysten välttämiseksi käyttää aina sanaa ”osui” ja kokonaan upotetuista laivoista puolestaan ”upposi”.
Jos pelaaja ei osu vastustajan laivaan, vuoro vaihtuu. Näin jatketaan, kunnes jompikumpi pelaajista on onnistunut upottamaan vastustajan laivaston kokonaisuudessaan eli voittanut laivanupotuksen.
Laivanupotus lautapelinä
Varsinaisen legendapelin mainetta nauttiva laivanupotus on epäilemättä niin valtavan suosittu juuri sen vuoksi, että sitä voi pelata melkeinpä milloin tahansa ja missä tahansa ilman kynää ja paperia kummoisempia välineitä.
Vaikka suurin osa maailman laivanupotuspeleistä pelattaneenkin paperille raapustaen vielä tänäkin päivänä, voivat innokkaimmat merimiehet pelata suosikkipeliään myös lautapeliversiona.
Laivanupotuksesta on olemassa lukuisia erilaisia lautapeliversioita aina pienistä matkakokoisista peleistä suuriin, vieläkin jännittävämmän pelitunnelman takaaviin pelikokonaisuuksiin.
Laivanupotus voi olla myös elektroniikkaa sisältävä lautapeli, jossa tunnelma viimeistellään ääni- ja valotehosteilla. Useita elektroniikalla höystettyjä versioita voi pelata paitsi kaverin kanssa, myös yksin.
Lautapeliversioissa säännöt ovat samat kuin perinteisesti paperillakin pelatessa, mutta joustoa ei ole aivan samoissa määrin. Toisaalta omilla kätösillä puuhastelua ei vaadita juuri lainkaan, vaan niin ruudukot kuin laivatkin ovat valmiina pelaajien hyppysissä.
Laivanupotus tietokoneella
Jos laivanupotus on suosikkipelisi eikä lähipiiristä löydy yhtä innokkaita pelaajia, on vielä elektronista lautapeliäkin parempi vaihtoehto tietokoneella pelaaminen. Erilaisia tietokoneella pelattavia laivanupotuspelejä on olemassa runsain määrin niin tietokoneelle ladattavina peleinä kuin selaimessa pelattavina online-peleinäkin.
Tietokonelaivanupotusta voi peliversiosta riippuen pelata joko oikeaa vastustajaa tai tekoälyä vastaan – oman maun ja tilanteen mukaan.
Tietokoneella pelattavat laivanupotuspelit vaihtelevat todella simppeleistä, melkeinpä vanhanaikaista ’kynä ja paperi’ -versiota muistuttavista tekeleistä upeisiin teoksiin, joissa äänet ja grafiikat ovat todella kohdillaan. Riippuu täysin pelaajasta, kummanlainen estetiikka puhuttelee enemmän.
Laivanupotuksen historiaa
Laivanupotus on melko vanha peli, jonka juuret ovat oletettavasti ensimmäisen maailmansodan aikoihin pelatussa ranskalaisessa pelissä nimeltä L’Attaque (’hyökkäys’).
Toisen teorian mukaan laivanupotuksen alkuperä olisi englantilaisen kirurgin, George Howard Monksin vuonna 1890 kehittämässä Basilinda-nimisessä lautapelissä, jota venäläisten upseereiden kerrotaan pelanneen ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Niin tai näin, laivaston tuhoamiseen keskittyvän pelin taustalta löytyy ymmärrettävästi kiehtovia sotahistoriallisia yksityiskohtia. Sekä ranskalainen L’Attaque että Basilinda muistuttavat perusasetelmaltaan kovasti nykyistä laivanupotusta ja näin ollen myös toisiaan, joten on helppo uskoa, että kumpi tahansa on voinut toimia tätä nykyä hyvin tuntemamme laivanupotuspelin esi-isänä.
Helppona mutta äärimmäisen viihdyttävänä pelinä laivanupotus kasvatti ymmärrettävästi suosiota.
Sen ensimmäinen kaupallinen versio oli Yhdysvalloissa vuonna 1931 julkaistu, Salvo-nimeä kantanut peli, joka muodostui yksinkertaisesti kahdesta lehtiöstä, joiden sivuille pelaajien ruudukot oli täytetty valmiiksi, sekä pelin ohjeista. Sittemmin samaisella nimellä on julkaistu myös edistyneempiä sotalaivapelejä niin lautapelien kuin videopelienkin maailmassa.
1930- ja 1940-luvuilla etenkin Yhdysvalloissa nähtiin myös monia muita kaupallisia laivanupotuspelejä eri pelivalmistajilta.
Näitä kaikkia varhaisia versioita yhdisti se, että ne olivat Salvon tapaan vain valmiiksi printattuja ruudukoita. Mitään kovin mullistavaa laivanupotuksen ideasta ei siis vielä tässä vaiheessa oltu onnistuttu kehittämään, vaan kaupoissa myytävät laivanupotuspelit säästivät ostajiltaan ainoastaan ruudukkojen kyhäämisen vaivan.
Ensimmäinen hieman edistyneemmän tason versio laivanupotuksesta ilmestyi Yhdysvaltojen markkinoille vuonna 1967, kun paikallinen lautapelejä valmistava yritys Milton Bradley Company julkaisi suosikkipelinsä ajan hengen mukaiseksi paranneltuna.
Milton Bradley oli monen muun yrityksen tavoin tuonut aiemmin markkinoille vanhanaikaisen lehtiöversion laivanupotuspelistä, mutta uudessa painoksessa paperit oli korvattu muovisilla pelilaudoilla ja niihin aseteltavilla nappuloilla. Tämän pelin ostaja on taatusti kokenut saavansa rahoilleen vastinetta aiempiin laivanupotusversioihin verrattuna.
Milton Bradley Company ei jättänyt laivanupotuspelien kehittämistä sikseen ja hyvä niin, sillä yrityksellä on jälkeenpäin tarkasteltuna ollut paljon annettavaa kaikille laivanupotusta mielellään pelaaville ihmisille.
Vuonna 1977 samainen yritys nimittäin julkaisi legendaarisesta laivanupotuspelistä vielä huimasti edistyneemmän version, joka oli höystetty tuohon aikaan varmasti luksukselta tuntuneella tekniikalla. Sen sijaan, että vastustaja huutelisi pelilaudan toiselta puolelta osumista ja hudeista, sai pelaaja syöttää koordinaatit tietokoneelle, joka sitten väläytti punaista valoa räjähdystä imitoivan äänen saattelemana, jos ammus osui vastustajan laivaan. Ohi ampumisesta puolestaan annettiin vihellystä muistuttava äänimerkki.
Vuonna 1977 julkaistua, ”Electronic Battleship” -nimellä kulkenutta laivanupotuspeliä seurasi vuonna 1989 julkaistu ”Electronic Talking Battleship”, joka oli päivitetty versio edeltäjästään. Tätä versiota oli muun muassa mahdollista pelata myös yksinpelinä tietokonetta vastaan, ja koordinaattien syöttämistä oli muutettu astetta kätevämmäksi. Kuten pelin nimestäkin voi kenties päätellä, oli aiemman version äänimerkit lisäksi korvattu ihka oikealla puheella, joka ilmoitti laivoihin osumisista ja niiden uppoamisista sekä tietysti hutiin osuneista ammuksista.
Laivanupotus on sittemmin inspiroinut pelivalmistajia jos jonkinlaisten lautapeliversioiden luomiseen, ja vuosien varrella on nähty niin yksinkertaisia kuin hieman erikoisemmillakin lisämausteilla maustettuja pelejä aiheesta.
Esimerkiksi Milton Bradleyn vuonna 2008 julkaisemassa Battleship-pelissä mukana on laivojen lisäksi myös saaria sekä sotilasfiguureja, joilla on molemmilla omat roolinsa pelin kulussa ja laivojen sijoittelussa.
Juuria ei kuitenkaan ole unohdettu, vaan aivan ensimmäisiä lautapeliversioita muistuttavia laivanupotuspelejä on edelleen laajalti myynnissä. Kuten monella muullakin osa-alueella on tapana, myös laivanupotuksen maailmassa klassikot säilyttävät monen mielestä hohtonsa uusia erikoisuuksia onnistuneemmin.
Ovathan lukemattomat klassikkopelit – esimerkiksi yksinpelien kuninkaaksikin tituleerattu pasianssi – säilyneet liki muuttumattomina vuosisadasta toiseen.
Laivanupotuksen suosion ja simppelin olemuksen huomioiden ei ole lainkaan ihme, että se oli aikanaan myös kaikkien aikojen ensimmäisiä tietokonepeliksi kehitettyjä klassikkopelejä. Ensimmäinen tietokonepeliversio laivanupotuksesta julkaistiin Z80 Compucolor -malliselle tietokoneelle jo vuonna 1979 ja jatkoa on seurannut aina näihin päiviin saakka.
Vuonna 2004 julkaistulle Nintendo DS -käsikonsolille kehitetty laivanupotus tunnetaan nimellä Grid Attack, ja se toi mukanaan ennennäkemättömän mahdollisuuden nelinpeliin. Myös PlayStation, Wii ja Xbox ovat saaneet omat versionsa huippusuositusta laivanupotuspelistä.
Laivanupotus on totisesti vallannut vuosikymmenten varrella alaa todella tehokkaasti ja kattavasti. Onpa legendaarisen laivanupotuspelin pohjalta julkaistu jopa menestynyt science fiction -elokuvakin, joka kantaa pelin englanninkielistä nimeä Battleship. Ei mikään ihme, että peli on tuttu meistä jokaiselle.
Mikä on paras taktiikka laivanupotuksen pelaamiseen?
Voitonjanoiset laivanupottajat ja matemaattiseen ajatteluun taipuvaiset pelaajat ovat varmasti kiinnostuneita siitä, voiko laivanupotuksessa pärjätä paremmin jotakin tiettyä taktiikkaa – kenties matemaattiseen kaavaan perustuvaa sellaista – hyödyntämällä.
Automaattisesti autuaaksi tekevää vastausta tähän ei oikeastaan ole olemassa, sillä satunnaismuuttujia on laivanupotuspelissä siinä määrin, että mahdollinen kaava kehkeytyisi turhan monimutkaiseksi ollakseen varsinaisesti hyödyksi pelatessa.
Jokaisella laivanupotusta mielellään pelaavalla on varmasti oma pelityylinsä ja strategiansa. Yleisesti käytössä ja usein toimivakin taktiikka on kohdistaa hyökkäykset niihin ruutuihin, joissa pelin suurimpaan laivaan eli lentotukialukseen osuminen on todennäköisintä – pelin alkuasetelmasta riippuen siis yleensä joko joka neljänteen tai joka viidenteen ruutuun ampumalla. Tämän jälkeen voi siirtyä seuraavaksi suurimpiin aluksiin joka kolmatta ruutua pommittaen ja sitten vuorostaan joka toista. Yhdestä ruudusta koostuviin laivoihin osuminen on strategiasta riippumatta käytännössä aina täysin tuuripeliä.
Omia laivoja sijoitellessa on hyödyksi, jos vastustaja on tuttu ja on tiedossa, millaista taktiikkaa hän käyttää pommituksissa. Laivat kannattaa pyrkiä sijoittelemaan mahdollisimman satunnaisesti eikä ainakaan koskaan vieri viereen, vaikka se olisikin sovittujen sääntöjen puitteissa mahdollista.
Laivaan osuttuaan vastustaja pyrkii nimittäin upottamaan sen kokonaisuudessaan ampumalla seuraavaksi viereisiin ruutuihin ja todennäköisyys toisenkin laivan upottamiseen samassa rytäkässä on varsin korkea, jos näistä lähiruuduista niitä löytyy.
Vastustajan laivoja ampuessakin voi soveltaa ennalta pohdittua strategiaa.
Järjestelmällinen eteneminen esimerkiksi ylhäältä alas ja vasemmalta oikealta ei välttämättä kannata: vaikka todennäköisyydet osumalle ovat samat kuin satunnaisia ruutuja ampuessa, voi vastustaja käyttää tietoa käytössä olevasta taktiikasta myöhemmin pelatessa.
Yllätyksellisyys sekoittaakin pakkaa mukavasti, ja samalla kannattaa pitää silmällä, millaisia valintoja vastustaja tekee laivojensa sijoittelussa ja pommituksissa – siitä voi olla hyötyä seuraavalla pelikierroksella.
Laivanpudotus on hauska ja yksinkertainen tuuripeli pelistrategioilla
Loppujen lopuksi laivanupotuksen voittaja määräytyy melkeinpä aina sattumalta, mutta pienillä strategisilla liikkeillä voi totta kai aina pyrkiä tekemään pelistä jännittävämpää ja mielenkiintoisempaa.
Joskus taktiikka on todelliseksi avuksikin. Helppo ja hauska laivanupotus on kuitenkin monen mielestä parhaimmillaan silloin, kun siihen suhtautuu rentona ja aivotoimintaa säästävänä ajanvietteenä. Mukavia upotushetkiä tämän hauskan ja kiistatta legendaarisen laivanupotuspelin seurassa!