Pasianssi.com ruotii tällä kertaa läpi yksin- ja kaksin pelattavien korttipelien eroja ja nostaa jalustalle muutamia pelisuosikkeja. Yksinpeleistä parhaimmat löydät toki tältä sivustolta, mutta kaksinpelejäkin riittää moneen eri lähtöön. Ota tauko peleistä ja tutustu tarkemmin!
Korttipelit yksin
Joskus korttipelien pelaaja kohtaa tilanteen, jossa pelihimon iskiessä ei valitettavasti löydy sopivaa pelikaveria. Jos pelikorttien parissa näpertely houkuttelee kuitenkin liiaksi, voi aina ryhtyä pelaamaan yksinpelien kuningasta, joka tottakai on klondike.
Yksin pelatessa on yleisesti ottaen monia hyviä puolia, joten orastavaa yksinäisyyttä ei kannata jäädä murehtimaan. Kun pelaat pasianssia, ei kukaan tule neuvomaan sinua, saat miettiä siirtoja kaikessa rauhassa, eikä säännöistä tule riitoja. Ja jos laveampi polku houkuttelee, ei kukaan myöskään nillitä, jos hieman sattuisit petkuttamaan!
Joillekin korttipelien ystäville pasianssi on myös ainoa tapa pelata korttia. On ihmisiä, jotka eivät ehkä ole niin kilpailuhenkisiä, tai he yksinkertaisesti nauttivat korttien rauhallisesta järjestelemisestä sekä itsensä haastamisesta. Vuosien varrella lisääntyneet variaatiot, kuten tälläkin sivustolla pelattava Spider Pasianssi, ovat nostaneet tasaisesti suosiotaan, ja kilpailevat tasapäisesti muiden pelimuotojen seurassa. Vaihtoehtoja yksinpelejä suosivalle siis tosiaan riittää!
Kaksinpelit kaveria vastaan
Mikäli korttipelit yksin eivät iske sinuun, tai kaipaat sosiaalista kanssakäymistä pienellä kilpailutwistillä, saattavat kahdestaan – tai suuremmalla joukolla – pelattavat korttipelit sopia sinulle pasiansseja paremmin!
Internet on pullollaan erilaisten korttipelien ohjeita, joita emme turhaan lähde seikkaperäisesti toistamaan. Pasianssi.com haluaa kuitenkin nostaa jalustalle muutaman kestosuosikin. Näitä ovat katko, kasino ja paskahousu.
1. KATKO
Katko – tai toiselta nimeltään tikki – on kaksinpeleistä helpompia, eikä vaadi kummoisia alkuvalmisteluja.
Jokaiselle pelaajalle jaetaan viisi korttia, ja ensimmäisenä vuorossa oleva pelaaja aloittaa pelaamalla jonkun korteistaan. Muiden pelaajien on tunnustettava tämän kortin maata. Jos vastaavaa maata ei ole, on lyötävä jokin muu kortti.
Suurimman, ja samaa maata olevan kortin, lyönyt pelaaja pääsee seuraavaksi lyöntivuoroon. Pelin voittaa viimeisen kierroksen voittaja, joka saa itselleen pisteen – tikin. Katkoa pelataan yleensä ”kolmesta poikki” -menetelmällä, eli ensimmäisenä kolme tikkiä kerännyt pelaaja kruunataan voittajaksi.
2. KASINO
Kasino on varsin suosittu moninpeli, joka on parhaimmillaan kahdestaan pelattuna. Kasinossa tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä ja saavuttaa 16 pisteen rajapyykki ennen vastustajaa.
Kummallekin pelaajalle jaetaan neljä korttia. Tämän lisäksi pelipöydälle lyödään neljä korttia kuvapuoli ylöspäin.
Pelaaja yrittää kerätä pisteitä muodostamalla pöydässä olevista korteista sellaisen summan, jota jokin kädessä olevista kortti vastaa. Esimerkiksi jos pöydässä on kuutonen ja seiska, ja pelaajan kädessä kurko, voi pelaaja lyödä kurkonsa. Tällöin hän saa kaikki edellä mainitut kortit itselleen.
Kun neljä käsikorttia on pelattu, jaetaan uudet neljä korttia niin kauan kunnes pakka tyhjenee. Pakan loputtua lasketaan kerätyt pisteet.
Pistekortteja pelissä ovat ässät, patakakkonen (”Lilla”) sekä ruutukymppi (”Tuura”).
Eniten patoja ja kortteja kerännyt pelaaja palkitaan myös pisteillä. Jos pelaaja onnistuu tyhjentämään pöydän kaikista korteista, voi hän rakentaa ”mökin”, joka vastaa yhtä pistettä.
Merkitse mökki kääntämällä yksi korteista oikeinpäin pistepakastasi.
Kasino tarjoaa mainion mahdollisuuden taktikoida, eikä pelin hienoutta – ja kaikkia kiemuroita – pysty avaamaan muutamalla lauseella. Tarkkoja sääntöjä ja vinkkejä kasinopelin saloihin voi löytää taitavalla hakukoneen käytöllä tai korttipeleihin perehtyneistä opuksista, mutta lyhyt esittely antaa idean kyseisen moninpelin pelaamisesta.
3. PASKAHOUSU
Paskahousu on kaksinpelattavista korttipeleistä suosituimpia, vaikka eri sääntövariaatioita tuntuu olevan lähes yhtä monta kuin on pelaajiakin.
Perusidea on kuitenkin yleensä sama: pelaajille jaetaan tietty määrä kortteja (yleensä viisi), ja yhden kortin pöytään lyötyään pelaajan tulee nostaa uusi kortti pakasta.
Valepaskassa kortit lyödään pöytään kuvapuoli alaspäin, ja muut pelaajat voivat epäillä toisten pelaajien väittämien korttien todenperäisyyttä. Espanjalaisessa paskassa kortteja jaetaan myös sokkona niin, että viimeiseksi pelattavat kortit ovat valmiiksi pöydällä kuvapuoli alaspäin.
Paskahousun eri versioista riippuen tietyt kortit ovat toisia parempia. Yleensä kakkonen on arvokas kortti, sillä sen voi pelata mihin tilanteeseen tahansa, ja sen päälle voi lyödä itse uuden kortin.
Joissain versioissa ässät ja kympit ovat ”kaatokortteja”, joilla koko pöytä puhdistuu.
Pahin kohtalo pelissä on joutua nostamaan suureksi kertynyt korttipino, kun mikään kädessä olevista korteista ei käy!
Tavoite kaikissa versioissa on lopulta päästä kaikista korteista eroon, ja viimeiseksi kortteja kädessään pitelevä pelaaja häviää pelin – ja kantaa paskahousun vähemmän mairittelevaa titteliä.
Pasianssi vai moninpelit – vai molemmat?
On oikeastaan ihmeellistä, kuinka moneen eri käyttötarkoitukseen 52 kortin pieni pakka kykeneekin taipumaan. Pasianssin tai kaksinpelien keskinäisen paremmuuden vertailu on oikeastaan täysin mielipideasia. Yhtä hyvin voisi kysyä, että kuuluuko kinkku vai juusto voileivän päällimmäiseksi herkuksi. Kyse on omista mieltymyksistä.
Pasianssi.com loi kaksinpelattavien korttipelien laajaan valikoimaan todellisen pintaraapaisun, sillä tällä sivustolla keskitytään ennen kaikkea yksittäisen pelaajan viihdyttämiseen. Muutkin vaihtoehdot on silti hyvä tiedostaa, sillä joskus vaihtelu virkistää, ja on aika haastaa kaveri kunnon korttipelimittelöön!