Nostalgiapelit: pulmapelien aatelia

Nostalgiapelit ovat nettipeleistä legendaarisimpia. Tervetuloa muistelemaan pulmapelien kiehtovaa maailmaa!

Tetris – pistä putoilevat palikat järjestykseen

Tetris on yksi klassisimmista, netissä pelattavista nostalgiapeleistä. Siinä missä pasianssissa järjestellään kortteja, on tetris-pelin ideana erimuotoisten – ja putoavien – palikoiden järjestely niin, että peliruudulle kasautuva torni kasvaisi mahdollisimman hitaasti.

Tetriksen historia

Tetriksen juuret ovat Venäjällä, sillä nostalgiapelin kehitti vuonna 1984 neuvostoliittolainen Aleksei Patzinov. Hän suunnitteli pelin Elektronika 60 -nimiselle tietokoneelle, ja tutummalle IBM PC:lle tetris siirrettiin, niin ikään neuvostoliittolaisen, Vladim Gerasimovin toimesta. Länsimaissa tämä koukuttava nostalgiapeli tuli tutuksi vuosina 1986 ja 1987, jolloin tetriksestä julkaistiin versioita useille eri kotitietokoneille.

Suomessa tetris sai vuoden 1988 Mikrobitti-lehden arvostelussa täydet viisi tähteä, ja nousi pikavauhtia taistelemaan suosituimman pelin asemasta yhdessä muiden klassikoiden kanssa. Internetin yleistymisen myötä tetris levisi kaikkien pulmapelien ystävien saataville ja saavutti viimeistään legendaarisen nostalgiapelin aseman.

Tetriksen ominaisuudet

Tetris-pelin tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä, ennen kuin putoavista palikoista muodostuva torni saavuttaa peliruudun ylälaidan. Suosittu nostalgiapeli sisältää yhteensä seitsemän erilaista – ja eriväristä palikkaa – joista jokaisessa on neljä neliötä.

Tetrominot

Kuvassa näkyy tetriksen seitsemän erilaista palikkaa: tetrominot.

Ideana on saada muodostettua palikoista tasaisia vaakarivejä. Kun pelaaja saa vaakarivin täyteen, se poistetaan, ja yllä olevat rivit putoavat yhden rivin alaspäin. Palikat kääntyvät ja liikkuvat nuolinäppäimillä, ja putoavan palikan vauhtia voi myös nopeuttaa.

Useissa tetris-versioissa pelaaja pystyy etenemään tasoja ylöspäin. Tällöin pelin vauhti nopeutuu, ja pelaajalta vaaditaan nopean päättelykyvyn lisäksi myös reaktionopeutta!

Tetris-peli täydessä vauhdissa:

Tetris-peli

Klassikkopelistä on rakennettu vuosien varrella useita eri variaatioita, joissa perinteisten palikoiden sijasta symboleina toimivat esimerkiksi pallot.

Tetriksen ja Klondiken erot

Koska surffailet Pasianssi.com-sivustolla, on varsin loogista tehdä lyhyt vertailu tetriksen ja pasianssin – tarkemmin ilmaistuna juuri Klondiken – välillä.

Ilmeisin nostalgiapelien välinen eroavaisuus on pelin symboleissa. Klondikea pelataan korteilla, tetristä palikoilla. Tetris-pelissä kiireen tuntu on vahvemmin läsnä kuin pasianssissa. Toisaalta kummassakin pyritään järjestämään peliä mahdollisimman joutuisasti ja sujuvasti niin, että aikaa – tai siirtoja – kuluu mahdollisimman vähän. Tetriksen etuna toimii myös kaksinpelimahdollisuus.

Pelien tietokoneversiot ovat myös syntyneet samoihin aikoihin, ja olleet varsinaisina pelipioneereina, kun ihmiset ovat opetelleet käyttämään tietokoneiden hiirtä ja näppäimistöä!

Tetris on luonteeltaan mitä koukuttavin ja viihdyttävin nettipeli, ja sillä on Klondiken tavoin vakiintunut asema yhtenä rakastetuimmista nostalgiapeleistä jo vuosikymmenten ajan.

Mahjong – löydä pareja ja tyhjennä pelikenttä

Kuten nimikin kertoo, on Mahjong lähtöisin Kiinasta. Alun perin Mahjongilla on tarkoitettu kiinalaista nelinpeliä, jossa 17 eri nappulasta mahdollisimman hyvä voittokäsi. Länsimaissa Mahjong yhdistetään kuitenkin useimmiten pasianssimaiseen älypeliin, ja Mahjong onkin kohonnut ajan saatossa nostalgiapelien kategoriaan. Tässä artikkelissa perehdytään ennen kaikkea Mahjongin salaisuuksiin.

Mahjong-peli

Mahjongin historia

Mahjong on ikivanha peli, sillä sen väitetään juontavan juurensa jo muinaisten keisareiden aikaan. Ensimmäiset todistettavat jäljet nostalgiapelin syntysijoilta ovat 1800-luvulta, Kiinan Zhejiang-provinssista.

Alkuperäistä, neljän hengen Mahjong-peliä pidettiin ns. rahvaan pelinä, jossa kulki vahvasti mukana myös uhkapelin elementti. Mahjongin historia on niin ikään hämärän peitossa. Todennäköisesti mahjong-tiilillä pelattava peli ei ole vuosisatoja vanha, eikä myöskään tietokoneversion ja kansanperinnepelin suhdetta pystytä osoittamaan varmaksi.

Tietokonepelinä pelattava mahjong on kuitenkin Brodie Lockardin kehittämä. Hän suunnitteli nostalgiapelin vuonna 1981, mutta todellinen läpimurto tapahtui vuonna 1986, kun Activision julkaisi mahjongin mac-koneille nimellä Shanghai. Kyseistä mahjong-pelimuotoa myytiin yli 10 miljoonaa kappaletta!

Windows-käyttäjille tutuin mahjong-versio 1990-luvulta tottelee nimeä Taipei. Vuosien vieressä erilaiset Mahjong Pasianssit ovat levinneet internetissä – ja kasvattaneet täten suosiotaan nostalgiapelien kirjavassa joukossa.

Mahjong-pelin säännöt

Mahjong on idealtaan varsin simppeli. Aluksi pelissä käytettävät tiilet kootaan tietynlaiseen muodostelmaan. Yksi pelatuimmista vaihtoehdoista on muodostelmista muistuttaa kilpikonnaa. Tarkoituksena on muodostaa pareja ja tyhjentää koko mahjong-tiilien muodostelma.

Parien poistaminen on mahdollista vain, jos kyseisen tiilen voi vetää vasemmalle tai oikealle niin, ettei yksikään muista pelin tiilistä liikahda. Tiilien poistaminen ei ole mahdollista ylä- tai alareunasta. Parit syntyvät samanlaisista tiilistä, ja symbolit vaihtelevat numeroista vuodenaikoihin sekä erilaisiin kukkiin. Jokainen tiili esiintyy pelissä yhteensä neljä kertaa.

Kun muodostelma on kokonaan saatu purettua, tai pareja ei ole mahdollista muodostaa, päättyy peli. Kuten esimerkiksi vapaakenttä-pelissä, ajautuu myös mahjong ajoittain tilanteeseen, jossa kyseistä pasianssijakoa ei alun perinkään ole mahdollista läpäistä. Tällöin kannattaa ottaa suosiolla uusi jako!

Mahjong vs. pyramidi

Kuten aiemmin tetriksen, myös mahjongin tapauksessa on nähtävissä selkeitä yhtäläisyyksiä ja eroja korteilla pelattaviin pasiansseihin. Kun tarkemmin asiaa ajattelee, on Mahjong Pasianssi kuin ilmetty pyramidi – mutta pienillä eroavaisuuksilla.

Mahjongissa eri symboleita sisältävät tiilet kootaan muodostelmaksi, joka on idealtaan hyvin samankaltainen kuin Pyramidi Pasianssin pyramidi. Yhteistä on myös se, että kummassakin nostalgiapelissä on omat rajoituksensa sille, mitä kortteja tai tiiliä pystytään milloinkin poistamaan.

Siinä missä pyramidissa haetaan yhteisluvun 13 muodostavia kortteja, etsitään mahjongissa samaa symbolia sisältäviä pareja. Kumpaankin peliin liittyvät oleellisesti myös ajan- ja pisteiden laskeminen. Mahjongia voi pelata myös kaksinpelinä.

Kaiken kaikkiaan mahjong kuuluu nykyään nettipeleistä suosituimpiin, ja nostalgiapeli tarjoaakin mainion vaihtoehdon eri pasiansseista pitäville pelaajille, jotka ovat ehkä hieman kyllästyneet ainaisten korttien järjestelyyn!

Sudoku – ratkaise numeroruudukko

Sudoku on nostalgiapeli-statuksen saavuttanut logiikkapeli, jossa neliönmuotoinen ruudukko täytetään numeroilla niin, että sekä jokaisella vaakarivillä, pystyrivillä ja jokaisessa osaneliössä käytetään samaa numeroa ainoastaan yhden kerran. Tunnetuin versio sudokusta on 9x9-ruudukko, joka jaetaan yhdeksään 3x3-suuruiseen ruudukkoon. Numeroita käytetään ykkösestä yhdeksään.

Sudokun vaikeustasosta riippuen osa numeroista on jo lisätty ruudukkoon, minkä perusteella pelaaja voi päätellä loppujen numeroiden sijainnit. Täytettyä sudokua kutsutaan latinalaiseksi neliöksi, johon on lisätty osaneliöiden muodostama rajoitus.

Sudokun historia

Sudoku on keksitty nimestään huolimatta alun perin Yhdysvalloissa, kun eläköitynyt arkkitehti ja älytehtävien harrastaja Howard Garns laati vuonna 1979 ensimmäisen sudokun Number Place -nimiseen lehteen. Tämän jälkeen peli levisi Japaniin, jossa älytehtävien laatija Maki Kaji alkoi laatia numeropulmia omaan lehteensä. Hän myös antoi nostalgiapelille nimen ”sudoku”, mikä tarkoittaa vapaasti käännettynä lausetta: ”numero saa esiintyä vain kerran”.

Kajin sudoku ei saavuttanut vielä suurta suosiota, mutta länsimaihin sudoku levisi myrskytuulen lailla 2004-2005, kun uusiseelantilainen Wayne Gould sai suuret brittilehdet julkaisemaan sudokuja säännöllisesti julkaisuissaan. Sudokun suosion räjähdys kasvatti mm. Britannian lyijykynämyyntiä 700 prosentilla. Nykyisin sudokuja julkaistaan jo yli 90 maassa. Myös Suomessa sudokujen julkaisuista on tullut vuosien saatossa arkipäivää, ja mm. Helsingin Sanomat ja lukuisat ristikkolehdet pitävät nostalgiapelin suosiota korkealla päivittäin.

Sudokun ominaisuudet

Sudokua voidaan pitää matemaattisena pulmapelinä, vaikka se ei varsinaisesti pidäkään sisällään aritmetiikkaa. Sudokun ratkaiseminen kuitenkin edellyttää loogista päättelykyä, abstraktia ajattelua sekä algoritmien laatimista.

Perinteisen 9x9-ruudukon sudokun lähtötilanne

Tunnetuinta, 9x9-ruudukon sudokua kutsutaan klassikkosudokuksi, jonka perusohjeena on tyhjien ruutujen täyttäminen niin, että jokainen pysty- ja vaakarivi sekä jokainen yksittäinen 3x3-laatikko sisältää numerot 1-9.

Sudokusta löytyy useita eri variaatioita, sillä ruudukon suuruutta voidaan vaihdella. On olemassa mm. mini-, salama-, palapeli- sekä samuraisudokuja. Sudokube sen sijaan yhdistää sudokun ja rubikin kuution hienoudet.

Jokainen sudoku päättyy siihen, että ruudukon jokaisessa ruudussa on oikea numero, ja ruudukko sitä myöten täyttynyt.

Ratkaistu Sudoku-peli

Sudokun ja Vapaakenttä Pasianssin erot

Koska olemme parhaillaan Pasianssi.com-sivustolla, verrataan seuraavassa kappaleessa sudokua pasiansseihin, kuten erityisesti Vapaakenttä Pasianssiin.

Selkein kyseisten nostalgiapelien välinen eroavaisuus liittyy pelin symboleihin. Pasianssia pelataan korteilla, kun taas sudokun keskiössä ovat numerot.

Siinä missä pasianssit eivät aina mene läpi, on sudokulla aina yksiselitteinen ratkaisu. Lähimpänä sudokua on Vapaakenttä, sillä kumpikin nostalgiapeleistä edustaa loogista päättelyä. Vapaakenttä edellyttää pelaajaltaan enemmän korttien järjestelyä, kun taas sudokussa täytetään valmiiksi tyhjiä kohtia ilman uudelleenjärjestelyä.

Sekä pasiansseja että sudokuja voi nykyisin pelata niin netissä kuin käsin/paperiversiona – ja erilaisia variaatioita riittää loputtomiin!

Kaiken kaikkiaan sudokun suosiolla on monia eri syitä. Nostalgiapelistä on muodostunut osa ihmiskunnan ikivanhaa ja kulttuureja yhdistävää kiinnostusta numeroita sisältäviin neliöihin.

Ratkaistu sudoku tuo myös onnistumisen iloa ja herättää mahdollisesti halun tarttua saman tien jo seuraavaan haasteeseen!

Bubble shooter – tyhjennä pelikenttä värikuplista

Bubble shooter on yksi tunnetuimmista pelimuodoista, joissa tavoitteena on tyhjentää pelikenttä erivärisistä kuplista. Peli tunnetaan usealla eri nimellä, kuten Puzzle Bobble, Bubble shooter 2 – tai kotoinen Aapeli Poks Internetin alkuajoilta!

Varsinainen Bubble shooter on saavuttanut nostalgiapelin aseman, ja sitä voi pelata niin netissä, iOs-järjestelmille kuin Android-puhelimillakin.

Bubble Shooterissa kerätään pisteitä, ja eriväristen pallojen eliminointi helpottaa pelin läpäisyä. Ideana on yrittää pudottaa mahdollisimman monta palloa kerralla, mutta mikäli osut toistuvasti hutiin, saattaa pallomeri tipahtaa kohti pelin alareunaa.

Bubble shooterin historia

Bubble shooter on pasiansseihin ja muihin nostalgiapeleihin verrattuna varsin uusi luomus.

Käytännössä se on kloonattu versio jo aiemmin mainitusta Puzzle Bobblesta, jonka julkaisi japanilainen videopelifirma vuonna 1994.

Nykyinen Bubble shooter julkaistiin Abosolutist-pelituottajan toimesta vuonna 2002, ja se myytiin edelleen israelilaiselle Ilyon Dynamics LTD:lle vuonna 2015. Näiden vuosien välissä peli julkaistiin myös Applen ja Googlen järjestelmille.

Ilyon Dynamicsin versio saavutti jo 50 miljoonan latauksen rajapyykin vuonna 2018. Mobiilipeli toimii ilmaisversiona, ja se tarjoaa vaihtoehdon mm. myös värisokeille pelaajille.

Suosittu 90-luvun arcade-peli on siis vuosien varrella vakiinnuttanut todella paikkansa nostalgiapelien ystävien sydämissä!

Bubble shooterin ominaisuudet

Bubble shooterissa pelin tavoite on selkeä: poista peliruudun yläreunassa olevien pallojen meri ampumalla niitä tietyn värisellä pallolla.

Aloitustilanteessa värejä on yhteensä kuusi: vihreä, turkoosi, sininen, punainen, keltainen ja vaaleanpunainen.

Peli arpoo vuorollaan yhden pallon ammuttavaksi, ja tämä pallo tulee tähdätä samaa väriä vastaavaan palloryppääseen, jossa on vähintään kaksi samaa väriä edustavaa palloa.

Pallo ammutaan hiirtä (tai sormea) ohjaamalla. Mitä useamman pallon pudotat, sitä enemmän saat pisteitä. Joskus onnistuneen ammunnan päätteeksi alas tipahtaa myös muunvärisiä palloja, mikäli nämä eivät ole kiinni missään muussa pallossa.

Tietyin väliajoin ruudun pallot tipahtavat kohti alareunaa, ja mikäli alareuna saavutetaan, päättyy peli. Pelin läpäisy sen sijaan onnistuu kaikki pallot tuhoamalla. Joissakin Bubble shooterin versioissa kentän läpäisyn jälkeen alkaa seuraava, vaikeampi taso.

Bubble shooter vs. pasianssit

Bubble shooteria verrataan lopuksi vielä perinteisiin pasiansseihin. Selkein ero tulee jälleen pelin symboleista, sillä Bubble shooteria pelataan palloilla, pasiansseja korteilla. Tehtävä on kuitenkin kummassakin nostalgiapelissä sama – kentän läpäisy pelin symbolit tyhjentämällä.

Siinä missä Bubble shooterissa tuhotaan palloja, pasiansseissa yleensä kortteja järjestellään kasasta toiseen, eivätkä ne poistu pelistä.

Poikkeuksena tähän on Pyramidi Pasianssi, jossa numeron 13 muodostavat kortit poistetaan pelistä. Tämä logiikka on hyvin lähellä Bubble shooteria, jossa samanväriset pallot muodostavat poistettavia rykelmiä.

Yksi eroavaisuus löytyy myös pelin negatiivisista ominaisuuksista. Pasianssissa pelaajan virheet eivät lisää korttien määrää, mutta Bubble shooterissa hutilaukaukset tekevät pelistä hankalampaa, kun palloja ilmestyy ruudun täydeltä lisää.

Kaiken kaikkiaan Bubble shooter on oiva ajantappaja ja nostalgiapeli, jonka suosio on vain kasvanut uusien teknologioiden yleistyessä ihmisten keskuudessa. Pallojen poksauttelu on mitä oivallisinta, rentouttavaa viihdettä – ja se tarjoaa oivan irtioton arjen kiireistä!